Pitkin syksyä silloin tällöin kirjastossa käydessäni yritin saada käsiini tätä McCourtin kirjaa. Viimein muutamia viikkoja sitten sain sen vihdoin lainatuksi. Lukuinnokkuuteni oli kuitenkin tahmeaa. Luulin, että se johtuu omasta keskittymättömyydestäni, koska en päässyt lukukokemuksessani imuun. Mutta muillakin on siis samanlaisia lukukokemuksia. Kahlasin kirjan läpi. Loppua kohti se parani. Mietin, millainen opettaja on kyseessä? Olenko minä tällainen? Miksi en ole? Ja miten minä opetan? Tai millainen on minun oppimiskäsitykseni?
Opetan alaluokilla ja lukemaan oppiminen on oppilaista hyvin innostavaa eikä vastaväitteitä juuri tule. Lisäksi luokanopettajana opetan kaikkia aineita. En siis vain esimerkiksi äidinkieltä yläkoulussa. En voi siis sanoa, että kirjan tapahtumat olivat liian lähellä omaa työtäni. Päin vastoin. Ne eivät ehkä koskettaneet minua juuri lainkaan. Mietin myös mikä merkitys opetussuunnitelmalla on? Jos opetuksen antaisi vapaasti virrata niin kuin McCourt kirjassaan esittää, miten pääsisin tavoitteeseen? En ole ollenkaan niin luova ja avoin suhteessa opetukseeni kuin McCourt on. Ehkä minulla olisi kuitenkin vielä varaa ottaa vastaan enemmän luokkatilanteessa ja elää hetken mukaan. Minun opettajana täytyy tietää suunta ja tavoite, keinot voivat olla erilaiset.
Kirjan loppupuolella kysymykset äidinkielen luovan kirjoittamisen arvioinnista herättivät minutkin ajattelemaan arvioinnin merkitykstä, onhan tämän kirjallisuuskeskustelun jälkeen tarkoitukseni miettiä oppilaiden jouluista välitiedotetta. Voin kertoa, että itselläni kohta "Lukee lastenkirjoja" on vaikea arvioida. Riittääkö se, että on kuunnellut muiden esityksiä ja kaivanut ehkä yhden kirjan nenänsä alle , mutta muutoin ehkä ajatellut itsekseen omaa elämäänsä ja suhteuttanut näin kirjojen kokemuksia oman elämänsä tarinaan? Vai arvioinko vain luettujen kirjojen määrää?
Pia-Riitta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Sainpa vihdoin minäkin käsiini McCourtin kirjan; ajattelin joululoman aikana lukea sen ja ottaa osaa tähän luikertelevaan blogikeskusteluun (minun on ainakin tosi vaikea seurata näitä tekstejä kommentteineen, miten te muut koette?) Olen yrittänyt käydä kaikki blogitekstit lävitse, ja täytyy sanoa, että olen suurimmaksi osaksi samoilla linjoilla. Kirjassa on oma viehätyksensä; pidin esimerkiksi McCourtin tavasta kirjoittaa repliikkejä ilman mitään merkkejä, minkä vuoksi tekstiä on hyvin jouhevaa lukea. Lisäksi pidin McCourtin nöyryydestä opettajataitojaan arvioidessaan. Toisaalta sitten hän yrittää pönkittää epävarmuuttaan koko ajan - ärsyttävin oli kyllä ehdottomasti hänen kuvitteellinen itse kirjoittamansa Opetushallituksen kouluasiain apulaisvaraylitarkastajan raportti: ÄRR.
Edelleen olen samaa mieltä siitä, että McCourt on toiminut aikamoisessa kollegatyhjiössä. Kaikki työyhteisöön liittyvä on yleensä negatiivista, "opetussuunnitelma ja koulunjohtajahan vaativat tällaista pölyttynyttä soopaa" -tyyliin.
Eniten pidin McCourtin suhtautumisesta nuoriin. Oltuani koulumaailmassa töissä parikymmentä vuotta olen yhä vankemmin sitä mieltä, että kaikkein kaikkein tärkein asia opettajuudessa on se, että PITÄÄ LAPSISTA JA NUORISTA ja suhtautuu heihin ystävällisesti. On karmeaa, ettei se yhä edelleenkään ole kaikkien opettajien kohdalla totta.
Lähetä kommentti