Liidut pölyttyvät edelleen

Liidut jäivät pölyttymään yöpöydän viereen. En saanut tätäkään McCourtia luettua. Jokin tässä tökkii taas pahan kerran. Ehkä se on tuo lauseitten monimutkaisuus ja töksähtely. "Siellä istuttiin puoliympyrässä vastapäätä Henryä, joka raapusti kaiken aikaa muistikirjaansa ja nyökkäili aika ajoin."- Ajatus tästä käy ilmi mutta minun lukutyylilleni tämä on tervanjuontia. Onko vika käännöksessä?
Seppo

Liitupölyä lomallakin

Minäkin tartuin kirjaan lomalla. Enpä tiedä, onko Liitupölyä juuri parasta lomalukemista, kun yrittää vimmaisesti päästä irti kouluarjesta. Päätin kuitenkin lukea kirjan ja vielä alkuperäiskielellä ja se olikin oiva päätös. Kieli on mielestäni oikein herkullista. Tarina lähtee alun tahmeuden jälkeen eteenpäin ja vaikka ajoittain vähän junnaakin paikoillaan, on kirja ollut ihan miellyttävä lukukokemus. Kuten moni muukin lukija on jo todennut, ei tämä teos yllä aivan samaan kuin kirjailijan aiemmat omaelämänkerralliset romaanit.

Joku täällä jo ihmettelikin sitä, miten ihmeessä McCourt oikein saa tavoitteet opetuksessaan täytettyä, jos tunnit ovat vain kertomuksia opettajan omasta elämästä. Me suomalaiset opettajat saamme toteuttaa täällä opetussuunnitelmaa varsin vapaasti ja silti tavoitteisiin pääsemme ainakin kohtuullisen hyvin. Amerikkalaiset kollegamme ovat tietääkseni kovasti tarkkailun alla. Olen amerikkalaisessa koulussa opettajana olevalta ystävältäni kuullut, että rehtorit mm. tekevät pistotarkastuksia luokkiin ja vaativat joka viikon aluksi tarkat tuntisuunnitelmat nähtäväksi etukäteen. Eipä taida olla opettajan ammattitaidon arvostus aivan samaa luokkaa kuin meillä täällä. Sama viesti välittyy kyllä mielestäni myös Liitupölyä-kirjassa. McCourt itse mielestäni kokee epäonnistumisia juuri siinä, ettei saa pidettyä "oikeanlaisia oppitunteja". Hän tietää, että saa kontaktin oppilaisiin tarinoidensa kautta, mutta opetuksen sisällön ulkoapäin määrätyt tavoitteet eivät täyty. Tämä häiritsee ainakin nuorta Frankia ja on kaiketi syynä myös muutamaan työsuhteen loppumiseen.

Erikoisia ovat myös McCourtin kuvaukset vanhempien kohtaamisesta. Onneksi oma työarki ei ole tuollaista vaikka kyllä toki samaistumisen paikkojakin löytyy.

Liitupölystä

Joululoman aikana sain vihdoin viimein luettua Liitupölyn. Luin ja viihdyin - yllätyksekseni lopulta suorastaan ahmaisin yöpöydälläni pölyyntyneen kirjan kahdessa päivässä. McCourt kirjoittaa lämpimästi ja pitää oppilaistaan, kaikesta opettamisen vaivasta huolimatta. Sellaista tekstiä on mukava lukea. Yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajalle tekstistä löytyi myös monta samaistumiskohtaa.

Siitä kuitenkin huolestuin, että McCourt näki itsensä niin vahvasti oppilaiden "liittolaisena" ja nimenomaan näiden vanhempia vastaan. En voi millään uskoa, että tämänkaltainen näkemys voisi nykypäivänä (suomalaisessa) koulumaailmassa toimia! Lasten kasvatushan on yhteistyötä kodin kanssa! Olisin myös itse äitinä äärimmäisen loukkaantunut ja kokisin hyvin negatiivisena, mikäli omien lasteni opettajat ajattelisivat McCourtin tavoin.