Kokeilen onneani niin kuin Frank

Olin hurmaantunut Seitsemännen portaan enkelistä ja pidin siedettävänä Amerikan ihmemaata ("ihan kiva"). Liitupöly on vähän siltä väliltä. Aluksi pidin kirjasta kovasti ja ahmin. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että Frank McC on omaksunut amerikkalaisen kirjoitustavan huonoja puolia, ei niitä parhaita. Tuli mieleen Valittujen Palojen "Minä olen Jussin" -maksa -jutut. Eli liika henkilöllistäminen, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Tietenkin ihmiset ja heidän tarinansa ovat kiinnostavia, niistähän kirjat tehdään. Jotenkin vain kirjassa oli liian paljon tavallaan liian samanlaisia juttuja oppilaista. Olisin itse asiassa ollut kiinnostuneempi lukemaan enemmän itse kirjailijan elämästä. Mutta ehkä hän säästelee omaa tarinaansa seuraavaan kirjaan. Kaikestä murinasta huolimatta plussan puolella oli lukukokemus.