Oman elämänsä ajelehtija?

Olen samaa mieltä TildaK:n kanssa siitä, että tarina vaikuttaa uskottavalta. Mielestäni se tähänastisen lukemisen peruteella on kuitenkin kovin ankea. Tuntuu, että asiat vain tapahtuvat päähenkilölle eikä hänellä ole voimaa/kiinnostusta yrittää vaikuttaa niihin. Onko opettaminen muka oikeasti noin mahdotonta? Miksi kaikki asiat pitää peilata omaan taustaan (irlantilaisuus/katolisuus)? Uskon, että tämä teos on hyvää ja hyvin tehtyä kirjallisuutta, mutta siinä on myös vähän jauhamisen/ jankkaamisen makua. Tanhutaan edestakaisin eikä päästä puusta pitkään...(Anteeksi, Frank McCourt...)